Ultraviolettisäteilyn aallonpituus on 100–400 nm ja ihmissilmälle näkymätöntä elektromagneettista säteilyä. Säteilyllä on myönteisiä, mutta myös kielteisiä vaikutuksia iholle. Auringon tuottamasta UV-säteilystä maahan asti eivät ulotu UVC-säteet. Niiden aallonpituus on 100–280 nm. UVB- (280–320 nm) ja UVA-säteistä (320–400 nm) ilmakehään jää sitä suurempi osa, mitä pidemmän matkan säteet joutuvat kulkemaan ilmakehässä ja mitä lyhytaaltoisempia säteet ovat. Tästä syystä Suomessa ja muualla pohjoisen alueilla ei marraskuusta alkaen aina helmikuun lopulle saakka ole auringon UVB-säteilyä oikeastaan lainkaan ja UVA:nkin määrä jää pienksi. Ikkunalasi suodattaa UVB-säteilyä, mutta ei UVA-säteilyä.
UVB-säteilyn tiedetään polttava ihoa. Mitä vaaleampi ja ohuempi iho on sitä enemmän UVB-säteily polttaa ihoa. 3–5 % suomalaisista ei rusketu juurikaan sekä noin 25% ruskettuu huonosti. Jo 15–30 minuutin oleskelu keskipäivän auringossa keskikesällä riittää polttamaan ihon punaiseksi ja kuumottavaksi. Suurempi UVB-määrä polttaa ihon rakkuloille.
Elimistön suojautuu UV-säteilyn haitoilta ruskettalmalla ihoa. UVB- sekä UVA-säteet 360–380 nm:iin saakka tai joidenkin kohdalla jopa sinisen valon lyhytaaltoiset säteet pystyvät käynnistämään melaniinin tuotannon ihon pintakerroksen melanosyyteissä. Melanosyytit siirtävät syntyvät melaniinijyväset ulokkeidensa kautta tyvi- ja okasoluihin joissa melaniinijyväset kiinnittyvät katoksi tuman päälle. Melaniini imee itseensä (absorboi) UV-säteilyn, näkyvän valon ja suuren osan lämpösäteistäkin. Toinen ruskettumisen muoto on välitön rusketus. Pieni määrä UV-säteilyä riittää tummentamaan orvaskeden soluissa valmiina olevan melaniinin jopa 15 minuutissa. Melaniini vaalentuu ilman UV-säteilyä takaisin ennalleen 2–6 tunnissa.
Ikääntyessämme ihomme rypistyy ja siihen tulee tummia tai mustia kesakoita (aurinkokesakoita) ja sidekudos rappeutuu. Perintötekijöiden ja vanhenemisen lisäksi muutosten kehittymiseen vaikuttavat UVB- ja UVA-säteet. UVB-säteillä on suurempi vaikutus sidekudoksen rappeutumiseen sekä aurinkokesakoitten kehittymiseen kuin UVA:lla.
UVB-säteily lisää ihosyöpien kehittymisen riskiä ja sitä pidetään pääasiallisena aurinkokeratoosin aiheuttajana sekä niistä kehittyviin okasolusyöpiin. UVB-säteily lisää myöskin ihon tyvisolusyöpien ja melanoomien kehittymistä. Myös runsas UVA-säteilylle altistuminen lisää riskiä sairastua ihosyöpään
Tasainen aurinkoaltistus vähentää monien syöpien vaaraa, melanooma mukaan lukien. Runsaasti aurinkoa saavilla ja auringonpalvojilla on vähemmän eturauhassyöpää kuin aurinkoa vähän saaneilla. Samansuuntainen näyttö on myös suolisto-, rinta-, munasarja- ja virtsarakkosyövissä.
Auringon UVB-säteily muodostaa ihossa D3-vitamiinia, joka puolestaan muuttuu maksassa kalsidioliksi. Kalsidioli vastaavasti on tärkeä kalsiumin imeytymisessä suolistosta kudosten käyttöön. Kalsidiolista osa muuttuu munuaisissa kalsitrioliksi, joka toimii hormonin tavoin. D3-vitamiinin tuotantoon tarvittava UV-määrä on pieni. Noin 15-20 minuuttia kaksi kertaa viikossa kesäisin käsivarsien kokoiselle alueelle auringossa riittää.
Kauneushoitolani suosittelee Environin A-vitamiini voiteen sekä RAD-aurinkosuojan käyttöä, kun auringossa oleskellaan, jotta saadaan D-vitamiini kehon käyttöön. Environin A-vitamiini voiteesta saa jo spf15 tason aurinkosuojan ja lisäksi sen antioksidanttiset vaikutukset suojaavat ihoa valovanhenemiselta.